القرآن الكريم

1. Jumalan Ykseys ja Alistumisen Polku

Arabit tunnustivat yhden ylimmän JUMALAN, universumin Luojan ja HERRA, jota he kutsuivat Allah Taâlaksi, korkeimmaksi JUMALAKSI; ja muita jumalia, jotka olivat hänen alaisiaan, he kutsuivat yksinkertaisesti al Ilahâtiksi, eli jumalattariksi.

Monoteismi on ensisijainen. Koraanin keskeinen oppi on Jumalan (Allahin) ehdoton ykseys, joka on universumin korkein luoja ja ylläpitäjä. Kaikki muut jumalat tai palvontakohteet nähdään alaisina tai väärinä. Tämä Tawhidin (ykseyden) käsite on islamilaisen uskon perusta.

Alistuminen Jumalan tahtoon. Termi "islam" itsessään tarkoittaa alistumista, korostaen oman tahdon luovuttamisen merkitystä Jumalan käskyille. Tämä alistuminen ei ole passiivista, vaan aktiivista vuorovaikutusta Jumalan ohjauksen kanssa, pyrkien sovittamaan oma elämänsä Hänen jumalalliseen tahtoonsa.

Idolipalon hylkääminen. Koraanissa tuomitaan voimakkaasti idolipalvelus, joka nähdään vakavana syntinä, joka heikentää Jumalan ykseyttä. Tämä sisältää paitsi fyysisten idoleiden palvonnan myös minkä tahansa luodun olennon tai asian nostamisen jumalan asemaan.

2. Jumalallisen Ilmoituksen ja Ohjauksen Luonne

Mohammed oli epäilemättä täysin tyytyväinen omantuntonsa mukaan hänen tärkeimpään oppiinsa, Jumalan ykseyteen, johon hän pääasiassa keskittyi; kaikki muut hänen oppinsa ja instituutionsa olivat enemmänkin sattumanvaraisia ja väistämättömiä kuin ennakoituja ja suunniteltuja.

Koraanin jumalallinen alkuperä. Koraanin uskotaan olevan Jumalan kirjaimellinen sana, joka on ilmoitettu profeetta Mohammedille enkelin Gabrielin kautta. Sitä pidetään muslimien lopullisena ohjeena, joka sisältää sekä jumalallisia käskyjä että historiallisia kertomuksia.

Ohjaus profeettojen kautta. Jumala on lähettänyt lukuisia profeettoja historian saatossa ohjaamaan ihmiskuntaa, mukaan lukien Aadamin, Nooan, Abrahamin, Mooses ja Jeesus. Mohammedia pidetään viimeisenä profeettana, ja Koraanissa on jumalallisen ilmoituksen huipentuma.

Ymmärtämisen tärkeys. Koraanissa korostuu ymmärtämisen ja sen opetusten miettimisen merkitys, sen sijaan että niitä seurattaisiin sokeasti. Se kannustaa uskovia käyttämään älyään ja järkeään totuuden erottamiseen.

3. Oikeiden Teot ja Aikomusten Tärkeys

Saavutukset, joista arabit arvostivat itseään, olivat: 1. Eloquenssi ja täydellinen taito omassa kielessään; 2. Aseiden käyttötaidot ja ratsastustaito; ja 3. Vieraanvaraisuus.

Usko ja hyvät teot. Koraanissa korostuu sekä uskon että oikeiden tekojen tärkeys. Usko Jumalaan on oltava yhdistettynä hyviin tekoihin, kuten rukoukseen, hyväntekeväisyyteen, paastoon ja pyhiinvaellukseen. Nämä teot eivät ole vain rituaaleja, vaan ilmentymiä omistautumisesta ja alistumisesta Jumalalle.

Aikomuksilla on merkitystä. Teon taustalla oleva aikomus on yhtä tärkeä kuin itse teko. Vilpitön omistautuminen ja halu miellyttää Jumalaa ovat välttämättömiä, jotta mikä tahansa teko voidaan katsoa oikeaksi. Tekopyhyys ja näyttelyhaluisuus tuomitaan voimakkaasti.

Moraaliset hyveet. Koraanissa korostuu moraalisten hyveiden, kuten rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden, myötätunnon, nöyryyden ja kärsivällisyyden, tärkeys. Nämä hyveet ovat välttämättömiä paitsi yksilön hyvinvoinnille myös oikeudenmukaisen ja harmonisen yhteiskunnan luomiselle.

4. Tuomion, Paratiisin ja Helvetin Todellisuus

He eivät vain usko yhteen JUMALAAN, vaan esittävät myös monia vahvoja todisteita Hänen ykseydestään, vaikka he myös palvovat tähtiä tai enkeleitä ja älyllisiä olentoja, joiden he uskovat asuvan niissä ja hallitsevan maailmaa Korkeimman Jumalan alaisuudessa.

Vastuu teoista. Koraanissa opetetaan, että kaikki yksilöt tulevat olemaan vastuussa teoistaan Tuomiopäivänä. Tämä usko vastuullisuuteen toimii voimakkaana motivaattorina oikealle käyttäytymiselle.

Paratiisi ja helvetti. Koraanissa paratiisi kuvataan ikuisen autuuden paikkana, joka on täynnä puutarhoja, jokia ja kaikenlaisia iloja. Helvetti puolestaan kuvataan ikuisen kärsimyksen paikkana, jossa on tulta, kiehuvaa vettä ja muita kärsimyksen muotoja.

Väli-tila. Koraanissa mainitaan myös väli-tila (Barzakh) kuoleman ja ylösnousemuksen välillä, jossa sielut odottavat lopullista tuomiota. Tätä tilaa kuvataan miettimisen ja valmistautumisen aikana tulevaan elämään.

5. Taistelu Hyvän ja Pahan Välillä

Saatana, jota Mohammed nimittää Eblîsiksi epätoivonsa vuoksi, oli kerran yksi niistä enkeleistä, jotka ovat lähimpänä JUMALAN läsnäoloa, nimeltään Azazîl, ja lankesi, Koraanin opin mukaan, kieltäytyessään kunnioittamasta Aadamaa Jumalan käskystä.

Pahan luonne. Koraanissa paha liitetään Saatanaan (Eblis), langenneeseen enkelin, joka kapinoi Jumalaa vastaan. Saatanaa pidetään houkuttelijana, joka pyrkii johtamaan ihmiskuntaa harhaan oikeudenmukaisuuden polulta.

Sisäinen taistelu. Koraanissa tunnustetaan sisäinen taistelu hyvän ja pahan välillä jokaisessa yksilössä. Se korostaa houkutusten vastustamisen ja alhaisten halujen voittamisen tärkeyttä.

Ulkopuoliset voimat. Koraanissa tunnustetaan myös ulkopuoliset voimat, jotka pyrkivät heikentämään uskoa ja oikeudenmukaisuutta. Näihin voimiin kuuluvat korruptoituneiden johtajien, väärien profeettojen ja maallisten nautintojen houkutukset.

6. Profeettojen ja Kirjoitusten Merkitys

Useat lait, jotka liittyvät avioliittoihin ja avioeroihin, sekä erityiset etuoikeudet, jotka Mohammed sai Koraanissaan, otettiin lähes kaikki häneltä juutalaisten päätöksistä, kuten myöhemmin ilmenee; ja siksi hän saattoi pitää näitä instituutioita oikeudenmukaisina ja kohtuullisina, kun hän havaitsi niiden olevan käytössä tai hyväksyttyjä jumalallisen alkuperän tunnustaneiden uskovien keskuudessa.

Jumalalliset sanansaattajat. Koraanissa tunnustetaan aikaisempien kirjoitusten, kuten Tooran ja Evankeliumin, jumalallinen alkuperä ja tunnustetaan ne profeetat, jotka ne toimittivat. Kuitenkin se väittää, että Koraanista on tullut Jumalan tahdon viimeinen ja täydellisin ilmoitus.

Kunnioitus profeettoja kohtaan. Koraanissa korostuu kaikkien profeettojen, mukaan lukien Mohammedin edeltäjien, kunnioittamisen tärkeys. Se tuomitsee ne, jotka hylkäävät tai pilkkaavat mitään Jumalan sanansaattajista.

Kirjalliset ohjeet. Koraanissa ei ole vain jumalallisen lain lähde, vaan se on myös opas kaikille elämän osa-alueille. Se antaa ohjeita uskon, moraalin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja henkilökohtaisen käyttäytymisen asioissa.

7. Tämän Maailman Epävakaus ja Seuraavan Ikuisuus

Nykyinen elämä on vain petollinen varustus.

Maallisen elämän ohimenevyys. Koraanissa korostuu tämän maailman ja sen nautintojen ohimenevä luonne. Se kannustaa uskovia keskittymään ikuisen elämän palkintoihin sen sijaan, että keskittyisivät tämän elämän väliaikaisiin voittoihin.

Keskittyminen tuonpuoleiseen. Koraanissa muistutetaan uskovia toistuvasti Tuomiopäivän ja sen jälkeisen ikuisen elämän valmistautumisen tärkeydestä. Tämä keskittyminen tuonpuoleiseen on tarkoitettu inspiroimaan oikeita tekoja ja estämään maallisia kiintymyksiä.

Tasapaino maailmojen välillä. Vaikka Koraanissa korostuu tuonpuoleisen tärkeys, se ei kannata tämän maailman laiminlyömistä. Uskovia kannustetaan elämään tasapainoista elämää, täyttäen maalliset velvollisuutensa samalla kun he pyrkivät hengelliseen kasvuun.

8. Yhteisön, Oikeudenmukaisuuden ja Myötätunnon Tärkeys

Vieraanvaraisuus oli heille niin tavallista ja arvostettua, että tämänkaltaisten esimerkkien määrä heissä ylittää kaiken, mitä muista kansoista voidaan tuottaa.

Uskovien veljeys. Koraanissa korostuu yhteisön ja uskovien veljeyden tärkeys. Muslimeja kannustetaan tukemaan ja huolehtimaan toisistaan riippumatta heidän sosiaalisesta asemastaan tai taustastaan.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Koraanissa edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tuomitaan sorto, epätasa-arvo ja hyväksikäyttö. Se kehottaa uskovia puolustamaan köyhien, heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksia.

Myötätunto ja armo. Koraanissa korostuu myötätunnon ja armon merkitys kaikkia olentoja kohtaan, mukaan lukien niitä, jotka ovat erilaisia kuin me. Se kannustaa uskovia kohtelemaan muita ystävällisesti ja kunnioittavasti, jopa vastoinkäymisten keskellä.

9. Tasapaino Jumalallisen Määräyksen ja Inhimillisen Toiminnan Välillä

Useat lait, jotka liittyvät avioliittoihin ja avioeroihin, sekä erityiset etuoikeudet, jotka Mohammed sai Koraanissaan, otettiin lähes kaikki häneltä juutalaisten päätöksistä, kuten myöhemmin ilmenee; ja siksi hän saattoi pitää näitä instituutioita oikeudenmukaisina ja kohtuullisina, kun hän havaitsi niiden olevan käytössä tai hyväksyttyjä jumalallisen alkuperän tunnustaneiden uskovien keskuudessa.

Jumalan tieto ja voima. Koraanissa vahvistetaan Jumalan ehdoton tieto ja voima kaikkeen, mukaan lukien ihmisten tekoihin. Se opettaa, että mikään ei tapahdu ilman Jumalan tahtoa ja lupaa.

Ihmisen vastuu. Huolimatta Jumalan ehdottomasta voimasta, Koraanissa korostuu myös ihmisen vastuu omista teoistaan. Yksilöitä pidetään vastuullisina valinnoistaan ja heitä palkitaan tai rangaistaan sen mukaisesti.

Vapaa tahto ja jumalallinen ohjaus. Koraanissa tunnustetaan vapaan tahdon olemassaolo, mutta korostuu myös jumalallisen ohjauksen etsimisen tärkeys. Se opettaa, että Jumala ohjaa niitä, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, samalla kun se sallii muita seurata omia polkujaan.

10. Pohdinnan, Muistamisen ja Kiitollisuuden Arvo

Arabit saattoivat helposti johtua tähtien palvontaan, kun he havaitsivat sään muutokset, jotka tapahtuivat tiettyjen tähtien nousun ja laskun yhteydessä, mikä pitkän kokemuksen jälkeen sai heidät liittämään jumalallisen voiman näihin tähtiin ja uskomaan, että he olivat niille velkaa sateensa, joka oli suuri etu ja virkistys heidän kuivuneelle maalleen: tätä taikauskoa Koraanissa erityisesti huomioidaan.

Pohdinta luomuksesta. Koraanissa kannustetaan uskovia miettimään luomisen ihmeitä, sekä luonnossa että itsessään. Tämä pohdinta on tarkoitettu herättämään ihailua ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Jumalan muistaminen. Koraanissa korostuu Jumalan muistamisen tärkeys kaikilla elämän osa-alueilla. Tämä muistaminen voi ilmetä rukouksena, meditaationa tai yksinkertaisesti Jumalan läsnäolon tiedostamisena jokaisessa hetkessä.

Kiitollisuus siunauksista. Koraanissa kannustetaan uskovia olemaan kiitollisia Jumalalta saamastaan siunauksesta. Tämä kiitollisuus ei ole vain sanojen asia, vaan myös tekojen, ilmentäen arvostusta palvelemalla muita ja pyrkimällä oikeudenmukaisuuteen.

Viimeksi päivitetty: January 24, 2025